*

Valtavaara Suomalainen sielunmaisema

Uusi Utopia - Eurooppa ja eurooppalaisuus, mitä se on? osa 1

Uusi Utopia – Eurooppa ja eurooppalaisuus, mitä se on?
Poliittisten järjestelmien tutkimus 
Heikki Valtavaara

Julkaisen poliittisten järjestelmien tutkimuksen kurssiin liittyvän esseeni viisiosaisena sarjana US-blogissani. Osat jakautuvat esseen ohessa olevan väliotsikoinnin mukaan. Päivitän/lisään blogiini seuraavan osan viikon kuluttua maanantaina. Julkaisen jokaisen osan lopussa esseeni lähdeluettelon kokonaisuudessaan helpottaakseni hieman tekimisen määrää.


1. Johdanto
2. Eurooppa alueellisena kokonaisuutena
3. Eurooppalaisuus menneisyytenä 
4. Eurooppalainen identiteetti
5. Relevantti eurooppalaisuus

 

1. Johdanto

Euroopan Unioni on EU-kansalaisille käytännössä mysteeri, jonka olemassaoloa, toimintaa ja vaikutuksia suurin osa jäsenmaiden kansalaisista arvioi kahdesta perussuppeasta näkökulmasta – subjektiivisista lähtökohdistaan käsin ja kansallisen poliittisen eliitin ristiriitaisen EU-jargonian perusteella.

Sosiaalisen kognitio -mallin mukaan (Helkama, Myllyniemi ja Liebkind, 2013) ihminen rakentaa kaikesta näkemästään, lukemastaan, kuulemastaan tai muulla tavoin saamastaan ja hankkimastaan tiedosta niitä skeemoja, joilla hän järjestelee ja jäsentää itseään suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan - niin globaalisti kuin lähiviiteryhmissään. Parhaimmillaan EU-kansalainen pystyy tunnistamaan oman skeemavaraisen tiedonhankinnan ja -käsittelyn lähtökohdat sekä esittämään tämän rajallisuuden kontekstissa eri tavoin perusteltuja näkemyksiään, jos ilmaisuhaluja ylipäätään on.

Kansallisen poliittisen eliittimme kyvyn viestittää ja kommunikoida vuorovaikutteisesti kansalaisten kanssa EU-linjauksista ja yhteisön tulevaisuudesta – tämän keskustelukyvyn voi luokitella samanlaisiksi mielikuvaperusteiseksi tulevaisuushahmotteluksi, jota edustaa George Orwelin vuonna 1949 julkaistun ”Nineteen-Eighty-Four” kirjan dystopinen tematiikka, jossa odotetaan lähitulevaisuudessa siirryttävän yhteiskuntaan, jonka odotetaan syntyvän vallitsevien yhteiskunnallisten kehityssuuntien kiihtyessä huippuunsa.

Positiiviseksi odotukseksi muunnettu Orwelin dystopinen henki on ollut vahvasti mukana EU-retoriikassa 1950-luvulta lähtien. Euroopan laajentuva ja syventyvä integraatio sekä sen seurauksena viimein syntyvä laaja Euroopan liittovaltio tulee tältä osin paremmasta tulevaisuudesta vakuuttuneiden EU-tukijoiden puheissa esiin lähes ihannevaltiona, johon liittyy suoraviivaisesti myös Thomas Moren Utopia-kirjan kaltaista unelma-ajattelua.

Moren kirjan julkaisusta tulee vuonna 2016 kuluneeksi 500 vuotta. Utopia-kirja oli yksi avauksista Euroopan uuteen aikaan. Euroopan menneen 500-vuotisen kehityksen perusteella voi kysyä, kuinka monen sukupolven jälkeen pääsemme näkemään Uuden Utopian – harmonisen, taloudellisesti hyvinvoivan ja poliittisesti yhtenäisen Euroopan syntymisen?

Balkanin 1990-luvun vaiheet, NATO:n laajentuminen itään, Syyrian vuosia jatkuneen sisällissodan todellisuus ja siihen liittyvät kansainvälispoliittiset jakolinjat sekä kevään 2014 Krimin ja Ukrainan tapahtumat osoittavat oikeaksi Robert Jacksonin ja Georg Sorensenin kirjassaan ”Indroduction to International Relations” esittämän, realistiseen politiikan tutkimukseen perustuvan näkemyksen Venäjän halusta saavuttaa takaisin kansainvälinen vaikutusvaltansa (Jackson ja Sorensen, 2010).

Utopia uudesta Euroopasta ei perustu kansainvälisen politiikan realismimallin mukaiseen tulkintaan, jossa arvioinnin keskiössä on kansainvälisen politiikan voimatasapainon todellisuus ja alueellisen hegemonian välttämättömyys (Jackson ja Sorensen, 2010).

 

Lähteet:

Anderson, Kuvitellut yhteisöt – Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua, suom. 2006

HE 67/2006 - Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Helkama, Myllyniemi ja Liebkind, Johdatus sosiaalipsykologiaan, 2013

Hobsbawm, Keksityt perinteet, suom. 1983

Jackson ja Sorensen, Introduction to International Relations, 2010

Magone, Contemporary  European Politics, 2011

Mikkeli, Eurooppalainen identiteetti ja federalismi, Eurooppa-tietoa sarja, nro 168, 1998

Mikkeli, Mistä puhumme, kun puhumme Euroopasta, Historiallinen aikakausikirja, 2005

Mäkinen, Ohjelmoidut eurooppalaiset - Kansalaisuus ja kulttuuri EU-asiakirjoissa, 2012

Pyöriä, Politiikka 40:2, s. 157–160, 1998 - https://www.avoin.helsinki.fi/kurssit/val05johd/Castellsinesittely.pdf

Die Zeit: Wer nicht zu Europa gehört, 2000 - http://www.zeit.de/2000/41/200041_selbstbehauptung.xml 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat